Andien, Suomen ja Japanin yhteistyö

TÄMÄN TYÖN JUURIA

Matti Kuosmasen kiinnostus auttaa jollain tavalla ravitsemuksessa voimistui nuorena miehenä Sveitsin matkalla, jossa hänelle kerrottiin Alfred Vogelin työstä. Tämä johti hänet lopulta Boliviaan vapaaehtoiseen opinto- ja tutkimustyöhön seitsemäksi vuodeksi, vaimonsa ja seitsemän lapsensa kanssa.

Niihin aikoihin Japanissa Okinawalla WHO:n erikoislääkäri ja pitkäniäntutkija professori Taira huolestui siitä, että arvokas kulttuuriperinne uhkasi kuihtua, koska ei saatu riittävästi nuoria mestarioppilaita tuottamaan terveysvaikkutteista mustaa sokeria. Kirjailijatutkija Masakatsu huomasi saman ongelman ja päätti lähteä tuottamaan itse mustaa alkuperäissokeria etelä-amerikkalaisten intiaanien kanssa. Myöhemmin professori Taira kävi Boliviassa ihailemassa Intiaanisokeri-täysruokosokerin tuotantoa. Häneen teki suuren vaikutuksen työntekijöiden iloinen ja reipas mieli. Hän jopa sanoi jäävänsä töihin jos olisi ollut nuorempi.

Kordilleerien vuoristossa Guarani-nuorukainen Artunduaga haaveili pääsystä opiskelemaan. Hän oli oppinut heimonsa sosiaaliset taidot ja vastuunkannon, mutta hänellä oli suuremmat haaveet. Ihmeellisellä tavalla tie avautui kaupungin lukioon ja valtion yliopistoon. Siellä hän sai mm. viisi vuotta opetusta englantilaiselta luomuprofessorilta. Myöhemmin hän sai tehtävän valtion yliopiston lehtorina.

Ajallaan kaikkien näiden kolmen kehitystä ja kasvua janoavan miehen tiet löysivät toisensa. Andien ja Suomen suurlähettiläs Mikko Pyhälä esitti toiveen perustaa yhteistyöhanke Andien ja Suomen välille, jonka oli määrä tulla esille humanitäärisenä ja sosiaalisena hankkeena ja tukea tieteellis-teknis-taloudellisessa (TTT) mielessä Andien arvokasta kulttuuria. Tämän mahdollistamiseksi Suomeen tuli perustaa virallinen yhteistyöyritys. Bolivian ja Suomen Maatalousministeriöt ovat valtuuttaneet tämän yhteistyön. Näin muodostui yhteistyö Andien, Suomen ja Japanin välille. Andien maat tarjoavat erinomaista maaperäänsä ja ammattitaitoaan täysruokosokerin ja kristallisuolan huolellisessa valmistuksessa. Japani on erottamattomasti mukana yhteistyössä laadun ja tuotannon valvonnassa ja erityisesti Japanin valtion yliopisto Okinawalla on ottanut täyden vastuun perinnetäysruokosokeritutkimuksista, joissa halutaan selvittää juuria myöten eri sokeriyhdisteiden todelliset vaikutukset, koska aivot nimenomaan toimivat sokereilla. Tutkimuksiin kelpuutetaan vain todelliset täysruokosokerit jotka sisältävät riittävän määrän pääravintoaineita ja hivenaineita. Ei sellaisia joihin on sekoitettu esim. raakaruokosokeria tai melassia.

Hanketta tuki myös pyyntö, jonka intiaanit olivat virallisesti esittäneet, että he saisivat vaihtoehtoja kokapensaan viljelylle. Suurlähettiläs Mikko Pyhälä vahvisti tämän henkilökohtaisesti oltuaan paikalla La Pazissa vuonna 2001.

Suomessa hanke esitettiin tilastokeskuksen tutkijalle, joka määritteli toimialaluokituksen, joka oli lääketieteen tutkimus ja kehittäminen, tarkennettuna kansanterveyshoito ja liikuntatieteellinen tutkimus.

Lähtö Boliviaan

Matti Kuosmanen

Vuosina 1991-1992 Suomen Ulkoministeriön Andien asiantuntijat antoivat ystävällisesti tietoja alueesta, samoin Ruotsin kehitysyksikkö. Suomen edustaja sanoi, että Suomen valtio voi rahoittaa tällaista hanketta, mutta sen pitää olla vähintään 2-3 miljoonaa markkaa suuren paperityön takia ja että itse rahoituksen saajan täytyy vastata puolen miljoonan osuuteen lainasta. Mietittyämme perheessämme asiaa, aloimme oivaltaa, että valtion rahat ovat veronmaksajien rahoja, eikä velkaa kannattanut ottaa, kun lama teki tuloaan. Eihän Alfred Vogelkaan mennyt intiaanien keskuuteen hienon projektikansion kanssa, vaan avoimella ja nöyrällä mielellä. Katsoimme, että on parempi olla paikan päällä ja toimia omasta halusta ilman suuria lainoja.

Aloitin työni itäisessä Boliviassa, Santa Cruzin läänissä vuonna 1992, joka oli sattumalta myös Amerikan löytämisen 500-vuotisjuhlavuosi ja samalla intiaanien 500- vuotisen alistamisen ja surun vuosi.

Ensimmäiset viisi kuukautta minulta meni kielen opiskeluun ja asioiden järjestelyyn. Sen jälkeen palasin Suomeen ja koko yhdeksän henkinen perheemme päätti muuttaa Boliviaan. Siispä laitoimme kotimme myyntiin. Pankinjohtaja huolestui, kuinkahan myynti lamakauden takia sujuisi. Uskoimme sen kuitenkin onnistuvan ja hankimme lentoliput. Kuinka ollakaan, kaupat syntyivät lähtöä edeltävänä päivänä pankissa aukioloajan viimeisellä tunnilla. Seuraavana aamuna oli varhainen lähtö Helsinki-Vantaan lentokentälle.